KANKAIDEN NIMIÄ

KANKAIDEN NIMIÄ

Tässä on linkki nettisivulle, jossa on monien

kankaiden nimiä. Siellä selitään vähän niistä ja niiden

käyttötarkoituksista.

Toivotaan, että pidät siitä ja se on hyödyllinen sinulle.

http://www.miimunkangas.com/materiaalitietoa




SATIINI on sileä- ja kiiltäväpintaista pehmeää kangasta, joka nyppyyntyy helposti. Satiinin sidoksessa joko loimi- tai kudelanka on hallitsevana kankaan toisella, kiiltävällä puolella. Satiinia valmistetaan erivahvuisina ja erilaisista materiaaleista, yleensä sellaisista, joilla on kaunis kiilto, kuten silkistä, viskoosista tai merseroidusta puuvillasta.

VOHVELI on vohvelisidoksensa ansiosta ruudulliselta ja kennomaiselta näyttävää kangasta. Se imee hyvin kosteutta ja on sen vuoksi suosittua puuvillaisena pyyheliina- ja kylpytakkikankaana. Vohveli vo iolla mielyttävää silkkipuuvillaa, jolloin se sopii hyvin esimeksiksi paita- ja leninkikankaaksi.

LAMEE on kiiltävää metalliefektikangasta tai -neulosta. Käytetään juhla- tai iltapuvuissa

Ja.....

#1920-luku 

1920-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1920 ja päättyi 31. joulukuuta 1929.

Vuosikymmenen teemoja olivat kulttuuria leimaava iloisuus ja vallattomuus. Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pako todellisuudesta oli tarpeen, ja siihen tarjosi apuaan Hollywoodin elokuvateollisuus. Kirjallisuus, musiikki ja elokuvat tarjosivat vaihtoehtoisen maailman korostaen epäsovinnaisuutta ja vastakkaisuutta 1800-luvun lopun arvoille.

Suomalaisten mielissä vuosikymmen merkitsi kokonaisuudessaan voimakasta ja dynaamista uudistumisen vaihetta. Yhdysvalloissa 1920-lukua on nimitetty kultaiseksi 1920-luvuksi tai jazz-ajaksi. Se oli suurkaupunkien, urbaanin kulttuurin ja elokuvan aikaa. Siihen liittyi myös elintason nousu, keskiluokkaistuminen ja autoistuminen.



#1940-luku

940-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1940 ja päättyi 31. joulukuuta 1949. Vuosikymmen oli 1900-luvun viides vuosikymmen.

Vuosikymmenen teemoja olivat toinen maailmansota ja sen aiheuttamat maailmanpoliittiset muutokset.

#1950-luku

 Vuosikymmenen nainen oli erittäin naisellinen. Hän käytti korkeita korkoja, käsineitä, kellomekkoa tai kynämekkoa. Meikkityyli oli erittäin naisellinen. Marilyn Monroe teki vuosikymmenen meikin tunnetuksi.

Naiset pukeutuivat 50-luvulla käytännöllisesti. Hyvin siisti ja räätälöity look oli haluttu. Naiset käyttäytyivät ja näyttivät viimeisen päälle ladyiltä. Käsineet ja korot täydensivät lookin. Suosittu mekko oli kellomekko. Kellomekon alle puettiin usein suuri alushame tukea antamaan.

Toinen suosittu mekkomalli oli kynämekko, joka oli tiimalasin muotoinen ja vartaloa myötäilevä. Tämän tyylinen mekko oli vain aikuisten naisten käytössä, koska nuorilla se oli liian provosoiva. Bolerohihat kynämekossa olivat myös suosittuja. Vyö oli mekoissa hyvin yleinen. Kankaat olivat kevyitä. Mekkoon lisättiin leveäkäänteinen kaulus ja hihoihin mansetit.

50-luvulla kellomekkoihin innostuttiin kirjailemaan villakoirakuvioita. Villakoira oli 50-luvun symboli. Kellomekkoihin kirjailtiin toki muitakin kuvioita, mutta villakoira muistetaan parhaiten. Laskosmekot täydensivät räätälöityä lookkia 50-luvulla. Mekoissa oli isoja tai pieniä laskoksia. Yksikään vaatekaappi ei ollut täydellinen ilman ainakin yhtä kynämekkoa.

Päähineistä suosittuja olivat pienet, litteät ”pillerirasiat”, joita jopa morsian saattoi käyttää. Kengät olivat teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä. 50-luvulla syntyi teinimuodin käsite. Teinitytöt tanssivat jiveä. Tytöillä oli poninhäntä, kellohame tai kapeat, puolisääreen ulottuvat housut tennareiden kanssa. Puserona saattoi olla miesten valkoinen kauluspaita tai jumpperi. James Dean aloitti myös farkkumuodin, käyttämällä farkkuja elokuvassa Nuori Kapinallinen vuonna 1955.

Värit rohkenivat ajan myötä ja tulivat voimakkaammiksi. Kuvioikuosit, etenkin kukkakuosit yleistyivät. Tylliä ja pitsiä poimutetiin kymmeniä metrejä pitkien iltapukujen ja ballerinamittaisetn hameiden alle. Kävelypuku oli suosittu. Se istui kantajansa ylleen tiukasti ja kapea kynähame oli suhteellisen pitkä .Coco Chanel keksi 50-luvulla pikkumustan, josta on muodostunut suuri klassikko.

Jokaisella sesongilla oli oma siluettinsa. Pierre Cardinin H-linja vuonna 1954, Diorin A-linja vuonna 1955 keväällä ja Y-linja syksyllä. 1950-luvun kangasuutus oli Wallace H Carthersin 30-luvulla keksimä nylon, joka sodan jälkeen nousi jälleen muotiin. Vaikka ensimmäiset nylonsukat valmistettiin jo 1937, ne nousivat suureen muotiin vasta 1950-luvulla.

#1960-luku

. Vuosikymmenen alun muoti oli samantyylistä kuin 50-luvun muoti, värien käyttö tosin muuttui rohkeammaksi. Hippiliike kukoisti ja minihame keksittiin. Meikkauksessa suosittiin voimakasta silmämeikkiä paksuine tekoripsineen.

Innovatiivistä, luovaa, rohkeaa ja itsevarmaa. 60-luvun muoti sai alkunsa Lontoosta, Englannista. Englantilaiset loivat 60-luvulle tyypillisen vivahteen ja muu maailma seurasi. 1960-luku käynnisti asenteen ”kaikki käy” ja heijastui poliitikan muutoksiin. ”Ole oma itsesi” ajattelutapa soveltui myös vaatteisiin.

Muodin vallankumous oli nuorien ajama ja alkoi enemmänkin kaduilta kuin suurista muotitaloista. Boutiquet nousivat pinnalle 1960-luvulla. Ne olivat hauskoja ja cooleja nuorten ostospaikkoja. Suosituimpia ostoskatuja boutiquineen olivat Carnaby Street ja Kings Road Lontoossa. New Yorkissa avattiin 1965 Madison Avenuelle oma boutique Paraphernalia, jottei New York jäisi muodista jälkeen.

Värit olivat suuressa osassa kun luotiin 60-luvun lookkia. Hillityt ja pastellivärit 50-luvun vaatteissa saivat väistyä kirkkaiden ja rohkeiden 60-luvun värien tieltä. Vaatteissa oli 60-luvulla usein geometrisiä kuvioita, mustaa ja valkoista. Muoti oli modernia, mikä tarkoitti usein minimalismia.

1960-luvun ensimmäinen puolisko muistutti mekkomuodiltaan 50-lukua. Konservatiivistä, naisellista, sopivaa. Ei lyhyitä hameita. Käsineet käytettiin iltaisin ja sosiaalisissa tapaamisissa. Alushameita ja korsetteja käytettiin. Kellomekot t-paitamaisella yläosalla säilyivät koko vuosikymmenen läpi, tosin hameenhelma lyheni hieman ja kaula-aukko avartui.

Iltapuvut olivat kauniita ja usein röyhelöisiä. Puvut olivat erittäin naisellisia. Hanskoja käytettiin puvun kanssa, jotka olivat usein yli kyynärpään meneviä.1950-luvun pop-musiikki alkoi vaikuttamaan muotiin. Baetles-yhtyeen hiusmuotia ja vaatteita kopioitiin.

#1970-luku

1970-luvulla muoti alkoi olla yksilöidympää joten syntyi erilaisia tyylejä kuten hippityyli, disco-muoti, rock-muoti, new age/vihreän aatteen tyyli. Vaikka hippityyli oli hieman laantunut 60-luvusta nähtiin edelleen joidenkin päällä värikkäitä vaatteita, ruskeaa nahkaa, hapsuja sekä hiuspantoja. 70-luvun disco-muoti on varmasti jäänyt monen mieleen, muodikkaimmat pukivat päälleen ihonmyötäisen, leveälahkeisen ja kimaltavan tai neonvärisen Catsuitin eli ns. haalarin. Rock-muotia noudattavat pukivat päälleen leveälahkeiset farmarit, nahkarotsin sekä korkeat tolppakorkokengät, jopa miehet käyttivät tämän tyylisiä korkokenkiä. Muita 70-luvun muotivaatteita olivat mm. Retu ja Hai kengät, microshortsit (myös miehillä), pallokuvioleningit ja nailontakit. Juhlavaatteet eivät suuresti poikenneet arkivaatetuksesta, miestenkin keskuuteen tuli ns. epämuodollinen tyyli eli miehet pukeutuivat rennommin kuin ennen. Paitoina suosittiin yleisesti pooloja sekä paitapuseroita joissa molemmissa oli suuret kaulukset. Napapaidat olivat myös muodissa ja niiden kanssa puettiinkin microshortsit sekä usein jopa nilkkoihin asti ylettyvä neuleliivi. Unisex vaatteet olivat suosittuja 70-luvulla, koska hippien aatteisiin kuului tasa-arvo ja taisteltiin vapaan rakkauden puolesta. Muoti siihen aikaan oli asiallista, käytännöllistä sekä nuorekasta. (1970-luku 2015; Rullalla 2015.)

#1980-luku

1980-luvun vaatemuoti oli väljää ja värikästä

1980-luvulla pukeuduttiin ylisuuriin, neonväreillä ja logoilla koristeltuihin vaatteisiin, levennettiin hartioita olkatoppauksilla, koristauduttiin vöillä ja huiveilla, käärittiin pikkutakkien hihat ja talsittiin purjehduskengissä – kuin tv-sarjojen tähdet konsanaan.

1980-luvulla meni lujaa. Ihmisillä oli käytössään enemmän rahaa ja vapaa-aikaa kuin koskaan aiemmin. Naiset rynnivät suurin joukoin työelämään perinteisille miehisille aloille. Teknologiset keksinnöt, kuten astianpesukoneet helpottivat arkea. Oli aikaa harrastaa – ratsastaa, golfata ja jumpata.

Ajan elämäntapa näkyi vahvasti myös vaatemuodissa. Kalliinnäköisillä tuotteilla, kuten luksusmerkkien huiveilla sekä suurilla ja selvästi erottuvilla logoilla luotiin vaikutelmaa korkeasta elintasosta.

#postmodernismi

Postmoderneja muotoilijoita
Itävaltalainen Hans Hollein suunnitteli vuonna 1985 Marilyn-sohvan, johon hän sai vaikutteita ja ideoita art decosta. Archizoom Associati -ryhmä sai inspiraationsa surrealismista ja fantasioista pyrkien pois kuluttajamyönteisyydestä. Alessandro Mendinin Proust -nojatuoli (HS) vuodelta 1978 oli ensimmäisiä kokeiluja, joissa mauttomuus ja jokapäiväisyys yhdistettiin inspiroituun suunnitteluun. Amerikkalainen Robert Venturi vaikutti voimakkaasti postmodernin arkkitehtuurin kehitykseen. Muotoiluyritykset Alessi ja Swatch tarjoavat yhä nykyaikaista muotoilua, jonka taustalla on postmodernia aatetta.







#tunnus

Marja Suna

Marja Suna (s. 14. maaliskuuta 1934 Helsinki) on suomalainen vaatetussuunnittelija ja muotoilija. Suna on tunnettu muun muassa Marimekon vaatteiden ja Kalevala Korun korujen suunnittelijana.

Sunan vanhemmat olivat Taideakatemian koulun rehtori, professori Aarre Heinonen ja laulaja-kirjailija Tuomi Elmgren-Heinonen. Hän opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen muotitaiteen osastolla vuosina 1951–1954 ja valmistui sieltä muotisuunnittelijaksi.

Sunan taiteilijanuran keskeisin osa-alue on ollut 1950-luvun lopulta lähtien teollinen vaatesuunnittelu. Hän on suunnitellut vaatemallistoja muun muassa Herralalle, Kestilälle, Silolle, Turolle, Turkistukulle, Luhdalle ja Marimekolle. Pääsuunnittelijana hän on toiminut sekä Herrala Oy:ssä että Silo Oy:ssä. Hän on suunnitellut myös kenkiä, lasiesineitä ja koruja. Vuodesta 1998 lähtien Suna on suunnitellut Kalevala Korulle kulta-, hopea- ja pronssikoruja, jotka ovat olleet myös kaupallinen menestys. Halu löytää uusia ilmaisukeinoja sai hänet 2000-luvulla aloittamaan lisäksi lasitaiteen tekemisen.

Suna sai vuonna 1979 valtion taideteollisuuspalkinnon ja vuonna 2010 Kaj Franck -muotoilupalkinnon. Vuonna 1998 hänet valittiin vuoden muotitaiteilijaksi. Hänet on myös kutsuttu Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi.

Minä valitsin häntä , koska hänen tuottestaan ovat lisäksi vaatteista ja myös hän on tosi vahva hänen työssä. mielestäni heänen 

tuottestaan kaikki ovat kaunis ja hienoa-

#muotoiluklassikko